OPPI SEURAKUNNASTA


12. Seurakunta

Seurakunta on niiden uskovien yhteisö, jotka tunnustavat Jeesuksen Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi. Vanhan testamentin aikana eläneen Jumalan kansan jatkona meidät on kutsuttu ulos maailmasta ja me liitymme toisiimme jumalanpalvelusta ja seurakunnallista yhteyttä varten saadaksemme opetusta Jumalan sanasta, viettääksemme Herran ehtoollista, palvellaksemme koko ihmiskuntaa ja julistaaksemme evankeliumia kaikkialla maailmassa. Seurakunta saa arvovaltansa Kristukselta, joka on ihmiseksi tullut Sana, ja Raamatusta, joka on kirjoitettu Sana.

Seurakunta on Jumalan perhettä; sen jäsenet, jotka Jumala on ottanut lapsikseen, elävät uuden liiton perustalla. Seurakunta on Kristuksen ruumis, uskon yhteisö, jonka päänä on itse Kristus. Seurakunta on morsian, jonka puolesta Kristus kuoli voidakseen hänet pyhittää ja puhdistaa. Voittoisassa paluussaan Kristus asettaa eteensä kirkastetun seurakunnan, kaikkien aikojen uskolliset, hänen verellään ostetut, joissa ei ole tahraa eikä ryppyä, pyhän ja moitteettoman seurakunnan. (1. Moos. 12:3; Ap. t. 7:38; Ef. 4:11-15; 3:8-11; Matt. 28:19,20; 16:13-20; 18:18; Ef. 2:19-22; 1:22,23; 5:23-27; Kol. 1:17,18.)

13. Jäännös ja sen lähetystehtävä

Kaikkien aikojen yleismaailmalliseen seurakuntaan kuuluvat kaikki, jotka todella uskovat Kristukseen, mutta viimeisinä päivinä, laajalle levinneen luopumuksen aikana, on kutsuttu esiin jäännös, joka noudattaa Jumalan käskyjä ja uskoo Jeesukseen. Tämä jäännös ilmoittaa tuomion ajan koittaneen, julistaa pelastusta Kristuksessa ja kaiuttaa hänen toisen tulemuksensa lähestymistä.

Tämän julistuksen vertauskuvina ovat Ilmestyskirjan 14. luvun kolme enkeliä; sen kanssa samanaikaisesti on taivaassa käynnissä tuomiotoimi, ja maan päällä julistus johtaa parannukseen ja uskonpuhdistukseen. Jokaista uskovaa kutsutaan osallistumaan henkilökohtaisesti tähän maailmanlaajuiseen todistamiseen. (Ilm. 12:17; 14:6-12; 18:1-4; 2. Kor. 5:10; Juud. 3,14; 1. Piet. 1:16-19; 2. Piet. 3:10-14; Ilm. 21:1-14.)

14. Yhteys Kristuksen ruumiissa

Seurakunta on yksi ruumis, mutta siinä on monta jäsentä, jotka on kutsuttu kaikista kansoista, heimoista, kielistä ja maista. Kristuksessa olemme uutta luomakuntaa; rotua, kulttuuria, koulutusta ja kansallisuutta koskevien erilaisuuksien tai eron ylhäisen ja alhaisen, rikkaan ja köyhän, miehen ja naisen välillä ei tule erottaa meitä toisistamme.

Olemme kaikki samanarvoisia Kristuksessa, joka on liittänyt meidät yhdessä Hengessä yhdeksi yhteisöksi hänen kanssaan ja toistemme kanssa; meidän tulee palvella toisiamme ja saada palvelua toisiltamme varauksitta ja puolueettomasti. Raamatun ilmoitus Jeesuksesta Kristuksesta on antanut meille saman uskon ja toivon, ja esitämme tämän yhteisen todistuksemme kaikille. Tämän yhteyden lähtökohtana on meidät lapsikseen ottaneen kolmiyhteisen Jumalan ykseys. (Room. 12:4,5; 1. Kor. 12:12-14; Matt. 28:19,20; Ps. 133:1; 2. Kor. 5:16,17; Ap. t. 17:26,27; Gal. 3:27,29; Kol. 3:11- 15; Ef. 4:1-6,14-16; Joh. 17:20-23.)

15. Kaste

Kasteessa tunnustamme uskomme Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen ja todistamme kuolemastamme synnille ja tarkoituksestamme vaeltaa uudessa elämässä. Siten me tunnustamme Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi, liitymme hänen kansaansa ja meidät otetaan jäseniksi hänen seurakuntaansa. Kaste on vertauskuva yhteydestämme Kristukseen, syntiemme anteeksiantamisesta ja Pyhän Hengen vastaanottamisesta. Kaste tapahtuu veteen upottamalla ja sen edellytyksenä on kastettavan antama vakuutus uskostaan Jeesukseen ja synnistä kääntyminen. Kaste seuraa Raamatun opettamista ja sen opetusten vastaanottamista. (Room. 6:1-6; Kol. 2:12,13; Ap. t. 16:30-33; 22:16; 2:38; Matt. 28:19,20.)

16. Herran ehtoollinen

Herran ehtoollisella osallistumme Jeesuksen ruumiin ja veren vertauskuvista ja siten ilmaisemme uskomme häneen, Herraamme ja Vapahtajaamme. Ehtoollisessa Kristus on läsnä kohdatakseen ja vahvistaakseen kansaansa. Siitä osallistuessamme me iloiten julistamme Herran kuolemaa siihen asti, kun hän tulee takaisin. Ehtoolliselle valmistautumiseen kuuluu itsetutkistelu, katumus ja synnintunnustus.

Mestari asetti jalkainpesun palveluksen kuvaamaan toistuvaa puhdistusta, ilmaisemaan halukkuutta toistensa palvelemiseen Kristuksen kaltaisessa nöyryydessä ja yhdistämään sydämemme rakkaudessa. Ehtoollispalvelus on avoin kaikille uskoville kristityille. (1. Kor. 10:16,17; 11:23-30; Matt. 26:17-30; Ilm. 3:20; Joh. 6:48-63; 13:1-17.)

17. Hengelliset lahjat ja palveluvirat

Jumala lahjoittaa seurakuntansa kaikille jäsenille kaikkina aikoina hengellisiä lahjoja, joita jokaisen jäsenen tulee käyttää rakastavassa palvelutyössä seurakunnan ja ihmiskunnan yhteiseksi hyödyksi. Näihin lahjoihin, joita Pyhä Henki jakaa kullekin jäsenelle niin kuin tahtoo, kuuluvat kaikki kyvyt ja palveluvirat, joita seurakunta tarvitsee täyttääkseen Jumalalta saamansa tehtävät.

Raamatun mukaan niihin sisältyvät lahjat uskoa, parantaa, profetoida, julistaa, opettaa, hallita; niihin kuuluu sovituksen virka, myötätunto ja itsensä uhraava rakkauden palvelus ihmisten auttamiseksi ja rohkaisemiseksi. Jotkut jäsenet Jumala kutsuu Hengen varustamina tehtäviin, jotka seurakunta tunnustaa ja jotka ovat luonteeltaan pastoraalisia, evankelioivia, apostolisia ja opetusvirkoja. Niitä tarvitaan erityisesti varustamaan jäseniä palvelukseen, kasvattamaan seurakuntaa hengelliseen kypsyyteen ja edistämään yhteyttä uskossa ja Jumalan tuntemuksessa.

Kun jäsenet Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina käyttävät näitä hengellisiä lahjoja, seurakunta varjeltuu väärien oppien turmiolliselta vaikutukselta, saa kasvunsa Jumalalta ja rakentuu uskossa ja rakkaudessa. (Room. 12:4-8; 1. Kor. 12:9-11,27,28; Ef. 4:8,11-16; Ap. t. 6:1-7; 1. Tim. 3:1-13; 1. Piet. 4:10,11.)

18. Profetian lahja

Yksi Pyhän Hengen lahjoista on profetian lahja. Tämä lahja kuuluu jäännösseurakunnan tuntomerkkeihin, ja se ilmeni Ellen G. Whiten palvelutyössä. Hän oli Herran sanansaattaja, jonka kirjoitukset ovat jatkuvana ja arvovaltaisena totuuden lähteenä ja tarjoavat seurakunnalle lohdutusta, ohjausta, opetusta ja ojennusta. Ne myös ilmaisevat selvästi, että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava. (Joel 2:28,29; Ap. t. 2:14-21; Hepr. 1:1-3; Ilm. 12: 17; 19:10.)