PROFETOIMISEN LAHJA
"Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa."
1. Kor. 14:1
Josafat, Juudan kuningas, oli ahdistunut. Vihollisjoukot olivat lähestymässä, ja tilanne näytti toivottomalta. "Pelästyneenä Josafat kääntyi Herran puoleen ja julisti sitten koko Juudaan paaston" (2. Aikak. 20:3). Kansaa alkoi virrata Herran temppelin uudelle esipihalle rukoilemaan Jumalalta armoa ja vapautusta.
Kun Josafat johti rukouspalvelusta hän pyysi Jumalaa muuttamaan olosuhteet. Hän rukoili: "Sinä olet Jumala, joka asut taivaassa ja hallitset kaikkia maan valtakuntia. Sinun on kaikki voima ja valta, kukaan ei voi sinua vastustaa" (jae 6). Eikö Jumala ollutkin suojellut omiaan menneisyydessä? Eikö hän ollutkin antanut tätä maata valitulle kansalleen? Niinpä Josafat jatkoi rukoustaan: "Jumalamme, rankaise sinä heitä! Me emme pysty vastustamaan tuota mahtavaa sotajoukkoa, joka käy kimppuumme, emmekä tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä. Sinuun me katsomme" (jae 12).
Koko Juudan kansan seistessä Herran edessä, Herran henki tuli joukon keskellä seisovaan leeviläiseen Jahasieliin. Hänen sanomansa valoi rohkeutta ja antoi opastusta pelokkaalle kansalle. Hän sanoi: "älkää säikähtäkö älkääkä pelätkö - - sillä tämä ei ole teidän sotanne vaan Jumalan. - - Teidän ei pidä ryhtyä taisteluun. Jääkää vain paikoillenne ja katselkaa, millaisen avun Herra teille antaa. - - Herra on teidän kanssanne" (jakeet 15-17). Aamulla kuningas Josafat sanoi joukoilleen: "Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä voita. Luottakaa hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin" (jae 20). *1
Niin täysin tämä kuningas luotti Jahasieliin, tuohon vähän tunnettuun profeettaan, että "hän sijoitti aseellisten joukkojen eteen laulajat, jotka pyhä asu yllään lauloivat Herralle ylistystä: - Kiittäkää Herraa, iäti kestää hänen armonsa!" Uskon sävelten täyttäessä ilman Herra aiheutti sekaannuksen Juudaa vastaan liittoutuneissa joukoissa. Juudan viholliset tuhosivat toisensa niin että yksikään vihollisista "ei ollut jäänyt henkiin" (jae 24).
Jahasiel oli Herran sanansaattaja juuri tuota aikaa varten.
Profeetoilla oli tärkeä tehtävä sekä Vanhan että Uuden testamentin aikoina. Mutta lakkasiko profetian lahja toimimasta silloin kun Raamatun pyhien kirjoitusten kokoelma eli kaanon suljettiin? Vastauksen löytääksemme luokaamme katsaus profetian historiaan.
Profeetallinen lahja Raamatun aikoina
Vaikka synti lopetti Jumalan ja ihmisen keskeisen välittömän kanssakäymisen (Jes. 59:2), Jumala ei lopettanut yhteyttään ihmiskuntaan; päinvastoin hän kehitti muita yhteydenpidon muotoja. Hän alkoi lähettää rohkaisun, varoituksen ja nuhteen sanomiaan profeettojen välityksellä. *2
Raamatussa profeetta tarkoittaa "henkilöä, joka vastaanottaa Jumalalta sanomia ja välittää niiden sisällön hänen kansalleen." *3 Profeetat eivät profetoineet omasta aloitteestaan, sillä "yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet" (2. Piet. 1:21).
Vanhassa testamentissa sana profeetta on yleensä käännetty heprean sanasta nabi. Sen merkitystä selittää 2. Moos. 7:1,2: "Herra sanoi Moosekselle: 'Minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljestäsi Aaronista tulee sinun profeettasi (nabi). Sano sinä Aaronille, mitä minä käsken sinun sanoa, ja veljesi Aaron ilmoittakoon sen faraolle." Mooseksen suhde faraoon oli samanlainen kuin Jumalan suhde kansaansa. Niin kuin Aaron välitti Mooseksen sanat faraolle, samoin profeetta välitti Jumalan sanat kansalle. Nimitys profeetta tarkoittaa siis Jumalan puolestapuhujaa. Kreikan kielessä heprean nabi-sanaa vastaava nimitys on prophetes, josta sana on johdettu moniin mieliin.
"Näkijä" on toinen profetian lahjan omistavista henkilöistä käytetty nimitys. Se on käännetty heprean sanoista roeh (Jes. 30:10) tai chozeh (2. Sam. 24:11; 2. Kun. 17:13). Nimitykset profeetta ja näkijä liittyvät läheisesti toisiinsa. Raamattu selittää: "Muinoin israelilaisilla oli näet tapana sanoa: 'Mennään näkijän luo', kun he lähtivät kysymään neuvoa Jumalalta. Siihen aikaan profeettaa sanottiin näkijäksi" (1. Sam. 9:9). Nimitys 'näkijä' korosti jumalallisen sanoman vastaanottamista. Jumala avasi profeetan 'silmät' eli mielen vastaanottamaan sitä informaatiota, jota hän tahtoi profeetan välittävän kansalleen.
Kautta vuosien Jumala on antanut kansalleen ilmoituksia tahdostaan sellaisten henkilöiden kautta, joilla on ollut profetian lahja. "Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille" (Aam. 3:7; vrt. Hepr. 1:1).
Profeetallisen lahjan toiminta Uudessa testamentissa
Uusi testamentti antaa profetialle merkittävän aseman Pyhän Hengen lahjojen joukossa. Kerran se mainitaan ensimmäisenä ja kahdesti toisena seurakunnalle hyödyllisimmistä lahjoista (ks. Room. 12:6; 1. Kor. 12:28; Ef. 4:11). Uskovia kehotetaan erityisesti tavoittelemaan tätä lahjaa (1. Kor. 14:1,39).
Uuden testamentin mukaan profeetoilla oli seuraavia tehtäviä:*4
1. He avustivat seurakunnan perustamisessa
Seurakunta on rakennus, "jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus" (Ef. 2:20).
2. He rohkaisivat seurakuntaa lähetystyöhön
Profeettojen kautta Pyhä Henki valitsi Paavalin ja Barnabaan heidän ensimmäiselle lähetysmatkalleen (Ap. t. 13:1,2) ja antoi ohjeita, missä heidän tulisi toimia (Ap. t. 16:6-10).
3. He rakensivat seurakuntaa
"Profetoiva rakentaa seurakuntaa," Paavali kirjoitti korinttilaisille. "Se, joka profetoi, puhuu ihmisille: hän rakentaa, kehottaa ja lohduttaa" (1. Kor. 14:4,3). Jumalan antoi profetian lahjan seurakunnalle "varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen" (Ef. 4:12).
4. He yhdistivät ja suojelivat seurakuntaa
Profeetat edistivät seurakunnassa uskon yhteyttä ja suojelivat seurakuntaa vääriltä opeilta, jotta seurakunnan jäsenet eivät olisi "alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä" (Ef. 4:14).
5. He varoittivat tulevista vaikeuksista
Yksi Uuden testamentin profeetoista varoitti lähestyvästä nälänhädästä. Sen johdosta seurakunta aloitti avustusohjelman nälänhädän uhrien auttamiseksi (Ap. t. 11:27-30). Toiset profeetat varoittivat Paavalia pidätyksestä ja vankeudesta Jerusalemissa (Ap. t. 20:23; 21:4,10-14).
6. He vahvistivat uskoa kiistatilanteissa
Ensimmäisessä seurakuntien yhteisessä yleiskokouksessa Pyhä Henki ohjasi seurakuntaa ratkaisuun pakanakristittyjä koskevassa kiistakysymyksessä. Sitten Henki vahvisti profeettojen kautta uskovia oikeassa opissa. Kun kokouksen päätöksestä kerrottiin jäsenistölle, "Juudas ja Silas, jotka hekin olivat profeettoja, puhuivat veljille monin sanoin rohkaisten ja vahvistaen heitä" (Ap. t. 15:32).
Profeetallinen lahja viimeisinä päivinä
Monet kristityt luulevat, että profetian lahja lakkasi vaikuttamasta apostolisen aikakauden päättyessä. Mutta Raamattu osoittaa, että seurakunta tarvitsee erityistä jumalallista ohjausta lopun ajan kriiseissä. Se todistaa profetian lahjan jatkuvasta tarpeesta ja toiminnasta Uuden testamentin ajan jälkeenkin.
Hengellisten lahjojen jatkuva toiminta
Ei ole mitään raamatullista todistetta siitä, että Jumala ottaisi takaisin ne hengelliset lahjat, jotka hän antoi seurakunnalle ennen kuin ne olivat saaneet päätökseen tehtäväänsä (Ef. 4:13). Koska seurakunta ei ole vielä saavuttanut sitä, mitä tuossa jakeessa kuvataan, se tarvitsee edelleenkin kaikkia Hengen lahjoja. Nämä lahjat, mukaan luettuna profetian lahja, jatkavat toimintaansa Jumalan kansan hyväksi Kristuksen paluuseen asti. Tästä syystä Paavali varoitti uskovia: "älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa" (1. Tess. 5:19,20). Hän neuvoi myös: "Tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa" (1. Kor. 14:1).
Näitä lahjoja ei ole aina esiintynyt runsaasti kristillisessä seurakunnassa. *5 Apostolien kuoleman jälkeen profeettoja arvostettiin monissa piireissä aina 300-luvulle asti. *6 Mutta hengellisyyden väheneminen kirkossa ja seurauksena ollut luopumus johti sekä Pyhän Hengen läsnäolon että lahjojen vähenemiseen. Samaan aikaan väärät profeetat synnyttivät epäluottamusta profetoimisen lahjaa kohtaan. *7
Profetoimisen lahjan vaikutuksen väheneminen joinakin kirkkohistorian kausina ei merkinnyt sitä, että Jumala olisi poistanut lahjan käytöstä pysyvästi. Raamattu osoittaa, että lopun lähetessä tämä lahja auttaa seurakuntaa selviytymään noista vaikeista ajoista. Itse asiassa Raamattu viittaa tuon lahjan lisääntyvään toimintaan.
Profetoimisen lahja juuri ennen toista adventtia
Jumala antoi profetoimisen lahjan Johannes Kastajalle, jotta tämä julistaisi Kristuksen ensimmäistä adventtia. Samalla tavoin voimme odottaa Jumalan lähettävän profetoimisen lahjan jälleen julistamaan toista adventtia, jotta jokaisella olisi tilaisuus valmistautua kohtaamaan Vapahtajaa.
Kristus mainitseekin väärien profeettojen esiintymisen yhtenä merkkinä siitä, että hänen tulemuksensa on lähellä (Matt. 24:11,24). Ellei lopun aikana olisi lainkaan oikeita profeettoja, Kristus olisi varoittanut kaikista, jotka sanovat omistavansa profetoimisen lahjan. Hänen varoituksensa vääristä profeetoista edellyttää, että on olemassa myös oikeita profeettoja.
Profeetta Joel ennusti erityisen profetoimisen lahjan vuodatuksen tapahtuvan juuri ennen Kristuksen paluuta. "Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia. Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä. Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava" (Joel 3:1-4).
Ensimmäisenä helluntaina nähtiin huomattava Hengen ilmeneminen. Pietari - Joelin profetiaan viitaten - osoitti, että Jumala oli luvannut sellaisia siunauksia (Ap. t. 2:2-21). Voimme kuitenkin kysyä, saavuttiko Joelin profetia lopullisen täyttymyksensä helluntaina, vai onko vielä odotettavissa toinen, vieläkin täydellisempi täyttymys. Meillä ei ole mitään todisteita siitä, että Joelin mainitsemat ilmiöt auringossa ja kuussa toteutuivat tuon hengenvuodatuksen edellä tai jäljessä. Ne eivät toteutuneet ennen kuin useita vuosisatoja myöhemmin.
Helluntai oli siis esimakua siitä Hengen vuodatuksesta, joka tapahtuu ennen toista adventtia. Niin kuin Palestiinan varhaissade, joka lankesi maahan syksyllä kohta kylvön ja istutuksen jälkeen, Pyhän Hengen vuodatus helluntaina aloitti Hengen aikakauden. Joelin profetian täydellinen ja lopullinen täyttymys vastaa myöhäissadetta, joka lankeaa keväällä ja kypsyttää sadon (Joel 2:23). Samoin Jumalan Hengen lopullinen vuodatus tapahtuu juuri ennen toista adventtia, auringossa, kuussa ja tähdissä esiintyviksi ennustettujen merkkien jälkeen (vrt. Matt. 24:29; Ilm. 6:12-17; Joel 3:4). Myöhäissateen tavoin tämä viimeinen Hengen vuodattaminen kypsyttää maan elon (Matt. 13:30,39), ja "jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu" (Joel 3:5).
Profetoimisen lahja seurakunnan jäännöksessä
Ilmestyskirjan 12. luku paljastaa kaksi merkittävää vainon aikakautta. Ensimmäinen ulottui vuodesta 538 vuoteen 1798 (Ilm. 12:6,14), jona aikana Jumalalle uskolliset kristityt kärsivät ankaraa vainoa. Uudelleen, juuri ennen toista adventtia, Saatana hyökkää "naisen muita lapsia vastaan", seurakunnan jäännöstä vastaan, joka kieltäytyy luopumasta uskollisuudestaan Kristukselle. Ilmestyskirja luonnehtii uskollisia, jotka muodostavat jäännöksen, niiksi "jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" (Ilm. 12:17).
Myöhemmästä keskustelusta enkelin ja Johanneksen välillä ilmenee, että puhe 'Jeesuksen todistuksesta' tarkoittaa profeetallista ilmestystä ja sanomaa. *8
Ilmestyskirjan lopulla enkeli sanoo olevansa "sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus" (Ilm. 19:10, VKR), "sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija" (Ilm. 22:9, VKR). Näistä rinnakkaisilmaisuista käy selvästi ilmi, että juuri profeetoilla on 'Jeesuksen todistus.' *9 Tämä selittää myös enkelin lausuman, jonka mukaan "Jeesuksen todistus on profetian henki" (Ilm. 19:10, VKR), "Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki" (KR).
Tästä tekstistä James Moffat kirjoitti: "'Jeesuksen (antama) todistus on profetian henki (muodostaa profetian hengen).' Tämä - - määrittelee erityisesti ne veljet, jotka omistavat Jeesuksen todistuksen, profeetallisen innoituksen haltijoiksi. Jeesuksen todistus on käytännössä samaa kuin se, mitä Jeesus todistaa (22:20). Se on Jeesuksen itseilmoitusta (Ilm. 1:1:n mukaan viime kädessä Jumalasta lähtenyttä), joka innoittaa kristittyjä profeettoja." *10
Näin ollen ilmaisu profetian henki voi viitata (1) Pyhään Henkeen, joka innoittaa profeettaa Jumalasta peräisin olevalla ilmestyksellä, (2) profetoimisen lahjan toimintaan tai (3) profetian välittäjään.
["1. Kor. 12:8-10 valaisee ilmausta "profetian henki". Siinä Paavali viittaa Pyhään Henkeen, joka antaa muiden lahjojen (charismata) muassa profetoimisen lahjan, ja henkilöä, joka tämän lahjan saa, kutsutaan profeetaksi. Samalla tavalla kuin 1. Kor. 12:28 nimittää profeetoiksi niitä, joilla on profetoimisen lahja (jae 10), Ilm. 22:8,9 nimittää profeetoiksi niitä, joilla on profetian henki (Ilm. 19:10 VKR). - - Protestanttisella periaatteella, jonka mukaan Raamattua tulkitaan Raamatulla, tämä vertailu johtaa väistämättä johtopäätökseen, että Ilm. 19:10 "Profetian henki" on profetoimisen lahja, jota ei anneta kaikille seurakunnan jäsenille, vaan vain niille, jotka Jumala on kutsunut profeetoiksi." (Raamatun Sanoma, Kirjatoimi, "Lahja", 2009, s. 33.)]
Profetoimisen lahja, Jeesuksen todistus "seurakunnalle profetiaa välittävän henkilön kautta" *11 muodostaa seurakunnan jäännökselle ominaisen piirteen. Jeremia kytkee tämän lahjan puuttumisen laittomuuteen. "Enää ei opeteta Jumalan lakia, enää eivät profeetat saa näkyjä Herralta" (Valit. 2:9). Ilmestyskirja osoittaa, että lopun ajan seurakunnalla on nämä molemmat erityisinä ominaispiirteinään: sen jäsenet "ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" - profetoimisen lahjalle (Ilm. 12:17).
Jumala antoi Egyptistä lähteneelle "seurakunnalleen" profetoimisen lahjan organisoidakseen, opettaakseen ja ohjatakseen kansaansa (Ap. t. 7:38). "Herra toi Israelin Egyptistä, profeetta sitä johti, profeetta sitä paimensi" (Hoos. 12:14). Ei näin ollen ole mikään yllätys havaita, että tämä lahja toimii myös niiden keskuudessa, jotka ovat mukana viimeisessä exoduksessa - paossa synnin saastuttamalta Maa-planeetalta taivaalliseen Kanaaniin. Tämä exodus, joka seuraa toista adventtia, on viimeinen ja lopullinen täyttymys Jesajan profetialle (11:11): "Sinä päivänä Herra jälleen kohottaa kätensä vapauttaakseen kansansa jäännöksen."
Apu viimeisessä ahdingossa
Raamattu osoittaa, että Jumalan kansa kokee maailmanhistorian viimeisinä päivinä saatanallisen lohikäärmeen vallan täyden vihan, kun tämä ryhtyy lopulliseen yritykseensä Jumalan kansan tuhoamiseksi (Ilm. 12:17). Se tulee olemaan "ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut" (Dan. 12:1). Auttaakseen kansaansa selviytymään tästä aikakausien ankarimmasta ahdingosta, Jumala on rakkaudessaan antanut kansalleen vakuutuksen siitä, että se ei joudu olemaan yksin. Jeesuksen todistus, profetoimisen Henki, tulisi opastamaan sitä turvallisesti lopulliseen päämääräänsä - Vapahtajan kohtaamiseen toisessa adventissa.
Seuraava kuvaus valaisee suhdetta, joka vallitsee Raamatun ja Raamatun jälkeisen profetoimisen lahjan välillä: "Olettakaamme, että olemme lähdössä merimatkalle. Aluksen omistaja on antanut meille ohjekirjan, jossa hänen sanojensa mukaan on riittävästi ohjeita koko matkaa varten; niitä noudattamalla pääsisimme turvallisesti määräsatamaamme. Nostamme purjeet ja avaamme kirjamme seurataksemme sen ohjeita. Huomaamme, että kirjan tekijä antaa yleisiä periaatteita, joita matkan aikana tulee noudattaa, ja opettaa myös niin pitkälle kuin on käytännössä mahdollista, miten tulee toimia eri tilanteissa, joita voi ilmaantua matkan loppuun asti. Mutta kirjassa kerrotaan myös, että matkan loppuosa tulee olemaan erityisen vaarallinen. Rannikon muodot vaihtelevat myrskyjen ja lentohiekan vuoksi, mutta tätä loppumatkaa varten, kirjassa kerrotaan, on järjestetty luotsi. Hän tulee antamaan sellaisia ohjeita, joita olosuhteet ja vaaratilanteet edellyttävät, ja hänen neuvojaan tulee noudattaa. Kirjan ohjeiden mukaisesti saavumme matkamme loppuvaiheisiin, ja kirjan lupauksen mukaisesti luotsi nousee laivaan. Mutta hänen tarjotessa palveluksiaan jotkut laivan miehistöstä alkavat vastustaa häntä. 'Meillä on alkuperäinen ohjekirja,' he sanovat, 'ja se riittää meille. Me noudatamme sitä ja yksin sitä; emme halua kuunnella sinua.' Ketkä nyt noudattavat alkuperäisen ohjekirjan määräyksiä? Nekö, jotka torjuvat luotsin, vaiko ne, jotka ottavat hänet vastaan, niin kuin ohjekirja neuvoo? Ratkaiskaa itse." *12
Raamatun ajan jälkeen tulevat profeetat ja Raamattu
Profeetallinen lahja synnytti itse Raamatun. Raamatun ajan jälkeisinä aikoina se ei syrjäytä Raamattua eikä lisää siihen mitään, sillä Raamatun pyhien kirjoitusten kaanon on nyt suljettu.
Profetoimisen lahja toimii lopun aikana suuressa määrin samoin kuin se toimi apostolien aikana. Se pyrkii korottamaan Raamattua uskon ja elämän ohjeena, selittämään sen opetuksia ja soveltamaan sen periaatteita jokapäiväiseen elämään. Se on lujittamassa ja rakentamassa seurakuntaa ja tekemässä sitä kykeneväksi toteuttamaan Jumalalta saamaansa tehtävää. Profeetallinen lahja nuhtelee, varoittaa, opastaa ja rohkaisee sekä yksilöitä että seurakuntaa. Se suojelee seurakunnan jäseniä harhaopeilta ja liittää heitä yhteen Raamatun totuuksien perustalla.
Raamatun jälkeiset profeetat toimivat samaan tapaan kuin Natan, Gad, Asaf, Semaja, Asarja, Elieser, Ahia, Mirjam, Debora, Hulda, Simeon, Johannes Kastaja, Agabus, Silas, Hanna ja Filippoksen neljä tytärtä, jotka elivät Raamatun aikoina mutta joiden todistukset eivät tulleet osaksi Raamattua. Sama Jumala, joka puhui niiden profeettojen kautta, joiden kirjoitukset ovat Raamatussa, innoitti näitäkin profeettoja. Heidän sanomansa eivät olleet ristiriidassa aiemmin muistiin merkityn jumalallisen ilmoituksen kanssa.
["Daavidin aikana "Raamattu" oli Mooseksen kirjat, mutta Daavid ei vähääkään epäillyt Natanin arvovaltaa. Hän tiesi, että Natan oli profeetta ja että tämän sana oli luotettava, vaikka Natanin kirjat eivät päätyneetkään Raamattuun. Oletetaan, että arkeologit löytäisivät jonkun Natanin kirjoittaman kirjan. Lisättäisiinkö se Raamattuun? Ei, se pysyisi kaanonin ulkopuolisena innoitettuna kirjana. Ja jos tuosta kirjasta löytyisi teologinen julkilausuma, se pysyisi innoitettuna ja arvovaltaisena kaanonin ulkopuolisena lausuntona. Kaanon on yksinkertaisesti kokoelma kirjoja, jotka Jumalan johdatuksesta koottiin yhteen elämän ja uskon ohjeeksi Jumalan kansalle ja jolla kaikki muu täytyy punnita. Se sisältää kaiken tiedon, minkä ihminen tarvitsee pelastuakseen. Mutta ei kaikki, mitä profeetat kirjoittivat Jumalan innoittamina, ole Raamatussa." (Raamatun Sanoma, "Lahja", Kirjatoimi, 2009, s. 62.)]
Profetoimisen lahjan koetteleminen
Koska Raamattu varoittaa, että ennen Kristuksen takaisintuloa esiintyy vääriä profeettoja, meidän on tutkittava tarkoin profeettoina esiintyvien väitteet. "älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta" (1. Tess. 5:20-22; vrt. 1. Joh. 4:1).
Raamattu esittää useita periaatteita, joiden avulla voimme erottaa aidon profetoimisen lahjan väärästä.
1. Onko sanoma sopusoinnussa Raamatun kanssa?
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on" (1. Kor. 4:6, VKR). Profeetan sanomien tulee olla sopusoinnussa Raamatun pyhien kirjoitusten kanssa. Myöhempi profeetta ei saa olla ristiriidassa aikaisempien profeettojen kanssa. Pyhä Henki ei puhu vastoin aikaisemmin antamaansa todistusta, sillä Jumalan luona "ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi" (Jaak. 1:17).
2. Toteutuvatko ennustukset?
"Jos alatte kysellä mielessänne, mistä tiedätte, mikä sana ei ole lähtöisin Herralta, muistakaa tämä: Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. älkää kuulko häntä" (5. Moos. 18:21,22; vrt. Jer. 28:9). Vaikka ennustukset voivat muodostaa suhteellisen pienen osan profeetallisesta sanomasta, niiden paikkansapitävyys on osoitettava.
3. Tunnustaako profeetta Kristuksen lihaan tulemisen?
"Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta" (1. Joh. 4:2,3). Tässä on kysymys enemmästä kuin pelkästään sen tunnustamisesta, että Jeesus Kristus eli maan päällä. Oikean profeetan on tunnustettava Raamatun opetus Kristuksen lihaan tulemisesta - uskottava hänen jumaluuteensa ja ennalta olemiseensa, hänen neitseelliseen syntymäänsä, todelliseen ihmisyyteensä, synnittömään elämäänsä, sovittavaan uhrikuolemaansa, ylösnousemukseensa, taivaaseen astumiseensa, välittäjän työhönsä taivaassa ja hänen toiseen tulemukseensa.
4. Tuottaako profeetta hyvää vai pahaa "hedelmää"?
Profeetallinen sana tulee julki siten, että ihmiset puhuvat "Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet" (2. Piet. 1:21). Voimme tunnistaa väärät profeetat heidän hedelmistään. "Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät" (Matt. 7:17-20).
Tämä neuvo on ratkaisevan tärkeä arvioitaessa profeetan väitteitä. Siinä puhutaan ensin profeetan elämästä. Se ei tarkoita, että profeetan pitäisi olla ehdottoman täydellinen - Eliakin oli samanlainen ihminen kuin me, "yhtä vajavainen" (Jaak. 5:17, VKR). Mutta profeetan elämässä tulee näkyä Hengen hedelmiä, ei lihan tekoja (ks. Gal. 5:19-23).
Toiseksi tämä periaate koskee myös profeetan vaikutusta. Mitä seurauksia on nähtävissä niiden elämässä, jotka ottavat vastaan sanoman? Varustavatko profeetan sanomat Jumalan kansaa toteuttamaan sille annettua tehtävää ja yhdistävätkö ne seurakunnan jäseniä uskossa (Ef. 4:12-16)? Jokaisen, joka väittää omaavansa profetoimisen lahjan, tulee alistua näin Raamatulla koeteltavaksi. Jos hän täyttää nämä arvosteluperusteet, voimme luottaa siihen, että Pyhä Henki on todella antanut tuolle henkilölle profetoimisen lahjan.
Lähdeviitteet ja huomautukset
1. Kursiivi lisätty.
2. Raamatun esimerkkejä naisprofeetoista ks. 2. Moos. 15:20; Tuom. 4:4; 2. Kun. 22:14; Luuk. 2:36; Ap. t. 21:9.
3. Frank B. Holbrook, "The Biblical Basis for a Modern Prophet", s. 1 (Shelf document, Ellen G. White Estate Inc.,General Conference of Seventh-day Adventists, 6840 Eastern Ave. NW, Washington, D.C. 20012). Vrt. Jemison, A Prophet Among You, Mountain View, CA, Pacific Press, 1955, s. 52-55.
4. Ks. Holbrook, "Modern Prophet", s. 3-5.
5. Valitettavasti ei ole olemassa täydellistä tietoa siitä, mitä on tapahtunut apostolisen ajan jälkeen.
6. Gerhard Friedrich, "Prophets and Prophecies in the New Testament" Theological Dictionary of the New Testament, vol. 6, s. 859.
7. Vrt. Friedrich, s. 860,861.
8. Alkutekstin sanonta, joka kirkkoraamatussa on suomennettu "Jeesuksen todistus" (Ilm. 12:17), voidaan tulkita kahdella tavalla. Sillä voidaan tarkoittaa joko Jeesusta koskevaa todistusta tai Jeesuksen antamaa todistusta. Ilmestyskirjan vastaavat tekstiyhteydet tukevat käsitystä, että kysymyksessä on Jeesuksesta lähtöisin oleva todistus ja että tämä todistus annetaan profeetallisen ilmestyksen kautta. Tämä tulkinta on sopusoinnussa myös Ilmestyskirjan loppusanojen kanssa: "Hän, joka todistaa tämän, sanoo: 'Tämä on tosi, minä tulen pian.'"
9. Ks. SDA Bible Commentary, rev. ed., vol. 7, s. 812; T. H. Blincoe, "The Prophets Were Until John", Ministry, Supplement, July 1977, s. 24L; Holbrook, "Modern Prophet", s. 8.
10. James Moffatt, Expositor's Greek Testament, ed., W.Robertson Nicoll, vol. 5, s. 465.
11. "Spirit of Prophecy," SDA Encyclopedia, rev. ed., s. 1412. Paavali toteaa, että Kristuksen tulemusta odottavilla kristityillä on kaikkia armolahjoja, "armolahjojen koko rikkaus" (1. Kor. 1:6,7).
12. Uriah Smith, "Do We Discard the Bible by Endorsing the Visions?" Review and Herald, Jan. 13, 1863, s. 52, lainattu Review and Herald, Dec. 1, 1977, s. 13.
