PURIM-JUHLA

Tämän Raamatun juhlakalenteria käsittelevän tutkistelusarjamme päätösaiheena on purim-juhla. Vaikka juutalaisten mielestä purim-juhla kuuluu ”vähäisempiin juhliin”,¹ se on kuitenkin suuren ilon aikaa. Purim tarkoittaa kirjaimellisesti ”arvat”. Tämä palauttaa mieleen juutalaisten historiasta ajan, jolloin arpaa heittämällä päätettiin päivä, jolloin juutalaiset tuhottaisiin. Jumalan kaitselmuksen ansiosta tätä suunnitelmaa ei kuitenkaan koskaan toteutettu.

Juhlan historiallinen tausta²

Menemme nyt ajassa taaksepäin juutalaisten ensimmäisen diasporan, hajaannuksen, aikaan. Persian valtakunta hallitsi silloin tunnettua maailmaa. Purim-juhlan syntyyn liittyvät tapahtumat löytyvät Raamatusta Esterin kirjasta ja ne ajoittuvat vuoden 450 paikkeille eKr.

Persian kuninkaana oli silloin Ahasveros, joka tunnetaan historian kirjoissa nimellä Kserkses. Valtakunnan monikulttuuristen kansalaisten joukossa oli huomattava määrä juutalaisia, jotka olivat poissa omasta kotimaastaan. Yleensä he nauttivat Persian johtajien suosiota. Juutalaiset olivat kotiutuneet hyvin uuteen kotimaahansa ja sopeutuneet vallitsevaan persialaiseen kulttuuriin. Ahasveroksen aikana asiat kääntyivät kuitenkin huonompaan suuntaan.

Prosessin alullepanija oli yksi hallituksen virkamies nimeltä Haaman. Valtaan noustuaan Haaman vaati itselleen kunnioitusta, jonka ajatteli ansaitsevansa. Pakanallisen tavan mukaan hän edellytti, että kaikki muut palvelijat heittäytyivät maahan hänen edessään. Kuninkaan palvelijoiden joukossa oli Mordokai -niminen juutalainen mies, joka oli aiemmin paljastanut kuninkaan salamurha­yrityksen. Juutalaisena hän ei voinut kumartaa Haamania, sillä se olisi merkinnyt hänelle epäjumalanpalvelusta.

Raamattu sanoo, että Haaman tuli ”kiukkua täyteen” näin uppiniskaisen käytöksen johdosta. Hän ei halunnut surmata vain Mordokaita, vaan myös kaikki juutalaiset Persian valtakunnassa. Hän sanoi kuningas Kserkseelle:

"On yksi kansa hajallaan ja erillään muiden kansojen seassa sinun valtakuntasi kaikissa maakunnissa. Heidän lakinsa ovat toisenlaiset kuin kaikkien muiden kansojen, he eivät noudata kuninkaan lakeja, eikä kuninkaan sovi jättää heitä rauhaan. Jos kuningas hyväksi näkee, kirjoitettakoon määräys, että heidät on tuhottava; ja minä punnitsen kymmenentuhatta talenttia hopeata virkamiehille, vietäväksi kuninkaan aarrekammioihin" (Ester 3:8,9).

Kuningas suostui pyyntöön. Haamanin salakavala suunnitelma oli hävittää kaikki juutalaiset samalla kertaa tiettynä ajankohtana. Hän heitti arpaa asettaakseen päivämäärän, jolloin "oli hävitettävä, tapettava ja tuhottava kaikki juutalaiset, nuoret ja vanhat, lapset ja vaimot, samana päivänä, kahdennentoista kuun, se on adar-kuun kolmantenatoista päivänä, ja että oli ryöstettävä, mitä heiltä oli saatavana saalista" (Ester 3:13).

Voisiko tilanne olla enää synkempi? Mutta kun Mordokai ja hänen kansansa paastosivat ja rukoilivat, pelastautumissuunnitelma kehkeytyi. Mordokailla oli ollut kasvatettavanaan sukulaistyttö nimeltä Ester. Tämä oli niin kaunis, että oli voittanut ”Suusanin missikisan” ja tullut nimitetyksi Persian kuningattareksi, kuningas Ahasveroksen puolisoksi. Yhtäkkiä Mordokaille valkeni, että Ester saattaisi asemansa vuoksi tulla avuksi kansalleen tämän suuren kriisin aikana. Mordokai vetosi Esteriin seuraavin sanoin:

”Älä luulekaan, että sinä, kun olet kuninkaan linnassa, yksin kaikista juutalaisista pelastut. Jos sinä tänä aikana olet vaiti, tulee apu ja pelastus juutalaisille muualta, mutta sinä ja sinun isäsi perhe tuhoudutte. Kuka tietää, etkö sinä juuri tällaista aikaa varten ole päässyt kuninkaalliseen arvoon?” (Ester 4:13,14).

Kuningatar Ester ei voinut muuta kuin vastata myöntävästi tällaiseen vetoomukseen. Häneltä vaadittiin erityistä rohkeutta, sillä lain mukaan kukaan ei saanut tulla kuninkaan eteen, jos kuningas ei ollut häntä kutsunut. Teko voi johtaa kuolemaan. Pannen oman henkensä alttiiksi hän lähestyi kuningas Ahasverosta tämän asian johdosta. Ensiksi hän kuitenkin pyysi, että kuningas ja Haaman tulisivat hänen järjestämiinsä pitoihin. Ensimmäisen pitopäivän päätteeksi Ester pyysi heitä tulemaan uusiin pitoihin vielä seuraavakin päivänä.

Kun kuningas näiden pitopäivien välisenä unettomana yönä luki hovinsa aikakirjoja, hän havaitsi, ettei Mordokaita ollut koskaan palkittu kuninkaan hengen pelastamisesta. Siksi kuningas päätti, että hän yhdessä palvelijoineen osoittaisi kunnioitusta Mordokaille tämän urhean teon johdosta. Haaman puolestaan oli samaan aikaan omassa kodissaan suunnitellut pyytää kuninkaalta lupaa hirttää Mordokai. Mutta seuraavana aamuna ennen kuin Haaman ehti avata suunsa pyytääkseen kuninkaalta tätä lupaa, kuningas ehtikin antaa Haamanille määräyksen hoitaa ne tehtävät, jotka liittyivät Mordokain kunnioittamiseen.

Kun juhlat taas jatkuivat, Ester paljasti kuninkaalle oman syntyperänsä ja Haamanin ilkeän suunnitelman hävittää kaikki juutalaiset. Kuninkaan reaktio tähän oli se, että hän ripusti Haamanin siihen hirsipuuhun, jonka tämä oli jo ehtinyt pystyttää Mordokaita varten.

Vaikka Haaman olikin nyt poissa kuvioista, kuninkaalla oli ongelma, miten menetellä hänen aikaisemmin antamansa käskyn suhteen, joka määräsi juutalaiset tuhottaviksi. Meedialaisten ja persialaisten lain mukaan tuo käsky oli peruuttamaton. Kuitenkin voitiin säätää asetus, joka tekisi tuon käskyn käytännössä tehottomaksi. Niinpä kuningas Ahasveros antoi käskyn, että vaikka juutalaisten kimppuun voitiin hyökätä, nämä saattaisivat puolustaa itseään kaikin mahdollisin keinoin. Täten tuo päivä, adar-kuun 13., jolloin juutalaiset oli määrä hävittää, muodostuikin heille vapautuksen ja suuren ilon päiväksi, kun he torjuivat menestyksellisesti vihollistensa hyökkäykset.

Tällainen on purim-juhlan historiallinen tausta. Esterin kirjassa sanotaan:

"Ja Mordokai pani kirjaan nämä tapaukset. Ja hän lähetti kirjeet kaikille juutalaisille kuningas Ahasveroksen kaikkiin maakuntiin, lähelle ja kaukana oleville, säätäen heille, että heidän oli vietettävä adar-kuun neljättätoista päivää ja saman kuun viidettätoista päivää joka vuosi,

koska juutalaiset niinä päivinä olivat päässeet rauhaan vihollisistansa ja heille siinä kuussa murhe oli kääntynyt iloksi ja suru juhlaksi – että heidän oli vietettävä ne päivät pito- ja ilopäivinä ja lähetettävä toisilleen maistiaisia ja köyhille lahjoja…. Sen tähden antoivat he näille päiville nimeksi puurim, puur-sanan mukaan" (Ester 9:20-22,26).

Juhlan perinteinen juutalainen viettotapa³

Esterin ja Mordokain päivistä lähtien on purim-juhlalla ollut paikkansa juutalaisessa kalenterissa. Juhlan ajankohta on selvästi ilmoitettu. Päivä, jonka Haaman oli valinnut juutalaisten hävittämiseksi oli adar-kuukauden kolmastoista. Muistaakseen tuon päivän vakavuuden perinteinen juutalaisyhteisö aloittaa joka vuosi paaston tuona päivänä auringon laskiessa ja jatkaa sitä seuraavaan auringon laskuun. Tämä muistuttaa myös Esterin ja Mordokain aloittamasta kolmen päivän paastosta, jonka he pitivät etsiessään Jumalan johdatusta ongelmansa ratkaisemiseksi. Mutta koska tuona päivänä koitti suuri vapautus, purimin iloinen juhlinta alkaa adar-kuun 14. päivänä auringon laskiessa ja jatkuu vielä koko 15. päivän.

"Heidän oli vietettävä ne päivät pito- ja ilopäivinä ja lähetettävä toisilleen maistiaisia ja köyhille lahjoja" (Ester 9:22). Kaikki nämä osatekijät huomioidaan nykyäänkin purim-juhlan vietossa.

Juhlan alkaessa nautitaan juhla-ateria perheen ja ystävien parissa tai synagoogassa. Juhlinnan henki jatkuu molempien juhlapäivien ajan.

Niin kuin juutalaisina pyhäpäivinä yleensä, niin myös purim-juhlassa on tarjolla ruokalajeja, joilla on oma symbolinen merkityksensä. Kyseisessä juhlassa syödään mm. herkullisia leivonnaisia, joita nimitetään ”Haamanin taskuiksi” tai ”Haamanin korviksi”. Tällä tavalla ihmisiä muistutetaan siitä voitosta, mikä saatiin tuosta kauhistuttavasta vihollisesta.

Iloitsemisen näkökulma tulee esille mm. siinä tavassa, millä Esterin kirjaa luetaan synagogassa purimin ensimmäisenä iltana. Aina kun Haamanin nimi esiintyy, joko koko väki tai erityiset melunpitäjät huutavat paheksuvasti korvia vihlovan kovalla äänellä ikään kuin pyyhkiäkseen pois tuon nimen. Mutta aina kun sana Mordokai esiintyy, he puhkeavat valtaviin suosionosoituksiin.

Purimina lähetetään myös lahjoja juutalaisen yhteisön vähävaraisille.

Jotkut rabbit puhuvat myös juhlan messiaanisesta ulottuvuudesta. Koska purim on ongelmista vapautumisen ja levon juhla, se viittaa luonnollisesti myös suurempaan vapautukseen ja lepoon messiaanisena aikana. Eräässä selitysteoksessa sanotaan:

”Patriarkka Jaakob oli kaivannut, että jokainen viikonpäivä olisi kuin messiaanisen ajan sapatti – kokonaan kyllästetty tuon sapatin pyhyydellä – mutta hän ei onnistunut tässä, sillä sen aika ei ollut vielä. Mutta hän onnistui kuitenkin siinä, että hänen jälkeläisensä saattaisivat kokea esimakua tästä messiaanisesta sapatista jopa viikolla, sellaisina aikoina kuten hanukka ja purim” (Sfes Emes, lainattu teoksessa the Artscroll Series book on
Chanuah, s. 107).⁴

Todellakin purimin on määrä muistuttaa meitä Jumalan suunnitelmasta tätä maailmaa varten. Ja tuon suunnitelmansa hän toteuttaa Messiaan tulemisen kautta!

Purim-juhlan opetuksia

Purimia ei mainita nimeltä Uudessa testamentissa, mutta juhlan opetukset ovat siinä laajalti havaittavissa. Tilanne on vastaava kuin Jumalan nimen esiintyminen Esterin kirjassa. Sanaa Jumala ei mainita siinä yhtään kertaa, mutta Jumalan vaikutus tuntuu jokaisessa käänteessä. Purim-juhlan
pääopetus on Jumalan liittouskollisuudessa.⁵ Aabrahamille annettu lupaus merkitsee jumalallista suojelusta:

”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.”

Purim opettaa, että Jumala on uskollinen antamilleen lupauksille. Jos milloin hänen kansansa on hävityksen uhan alaisena, silloin Jumala puuttuu asioiden kulkuun. Onhan kysymys hänen luonteestaan. Rabbi Saul Tarsolainen ilmaisi asian näin: "Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu" (Room. 11:29).

Mutta myös jokaisella ei-juutalaisella Jeesus-Messiaaseen uskovalla on syytä juhlia! Jumalan uskollisuus juutalaiskansaa kohtaan antaa kaikille uskoville toivon ja turvallisuuden tunteen. Niin kuin Jumala pitää liittonsa ja on uskollinen Israelille, samoin hän huolehtii kaikista, jotka häneen turvaavat!⁶

Purim-juhlan toinen tärkeä opetus liittyy ihmisen vastuuseen toimia Jumalan tahdon mukaisesti.⁷ Kun Haamanin kavala juoni tuli tunnetuksi juutalaisyhteisölle Persiassa, kaikki juutalaiset kutsuttiin rukoilemaan ja paastoamaan. Sitten tuli myös aika Esterin astua esille, niin kuin Modokai oli häneen vedonnut:

”Jos sinä tänä aikana olet vaiti, tulee apu ja pelastus juutalaisille muualta, mutta sinä ja sinun isäsi perhe tuhoudutte. Kuka tietää, etkö sinä juuri ällaista aikaa varten ole päässyt kuninkaalliseen arvoon?” (Ester 4:14).

Nykyään juutalaiset eivät saata kansana olla samanlaisessa fyysisen tuhoutumisen vaarassa kuin Haamanin aikana. Mutta vielä suurempi vaara on hengellinen katastrofi, jos juutalaiset hylkäävät isiensä Jumalan ja hänen lähettämänsä Messiaan. Epäilemättä näinä viimeisinä päivinä Jumala vetää monia juutalaisia Jeesuksen luo. Mutta tarvitaan ihmisiä, jotka panevat itsensä ”likoon” tämän kansan iankaikkisen pelastuksen puolesta aivan kuten Ester teki muinoin kansan fyysisen pelastuksen puolesta. Tänä aikana monet messiaaniset juutalaiset työskentelevät kaikella tarmolla oman kansansa pelastuksen hyväksi. Mutta Jumala kutsuu myös meitä pakanauskovia työhön heidän rinnalleen.

Purim-juhlan profeetallinen täyttymys

Se, että uhraudutaan juutalaiskansan pelastuksen vuoksi, saa hyvin suuren merkityksen, kun ajattelemme tulevaisuutta Raamatun profetioiden valossa. Näyttää nimittäin ilmeiseltä, että Jumalan valitun kansan, juutalaisten, ja kaikkien Raamattuun pitäytyvien uskovien kohtalo yhdentyy lopun ajassa. Raamatun viimeinen kirja, Ilmestyskirja, osoittaa, että viimeisinä päivinä itse päävihollinen, joka on murhaaja ja kaiken valheen isä, panee ensiksi liikkeelle voimakkaan eksytyksen ja sitten hän saa valtaapitävät säätämään lain, jonka avulla on tarkoitus tuhota Jumalan kaikki todelliset seuraajat. Tässä koetuksessa on kysymys samasta asiasta kuin Haamanin ja Mordokain välisessä ristiriidassa: kumpaa kumarretaan, luotua vai Luojaa?

Luimme, että Esterin aikana juutalaiset erottuivat omine lakeineen muista kansoista. Tämä oli varsinainen syy siihen, että Haaman halusi surmata heidät kaikki. Ilmestyskirja kertoo, että vastaavalla tavalla lopun aikana on sellaisia Jeesukseen uskovia, jotka eivät kumarra kenenkään muun valtaa kuin hänen, joka antoi elämän ohjeet kymmenissä käskyissä. Tämän vakaumuksensa tähden he joutuvat kuolemantuomion alaisiksi (Ilm. 13:13-17). Ilmestyskirjan 14:12 sanoo, millainen on lopunajan ”Mordokai -uskovien” vakaumus:

"Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon".

Tänä aikana on nopeasti muotoutumassa asetelma viimeistä koetusta varten. Nyt tarvitaan Mordokain ja Esterin kaltaisia Herran palvelijoita, jotka ovat rohkeita ja pahalle peräänantamattomia. Jos tiedostat olevasi Jumalan lapsi, sinut on korotettu tätä aikaa varten ”kuninkaalliseen arvoon”. Jeesukseen uskovina me kaikki kuulumme samaan Jumalan kansaan. Esterin esimerkki kehottaa meitä myös tunnustamaan yhteyden uskomme juutalaisiin juuriin. Se haastaa meidät antautumaan Jumalalle sellaisella tavalla, että uskomme juutalaiseen Messiaaseen saa juutalaisen kansan epäuskoiset jäsenet kateellisiksi. Meille tämä merkitsee sitä, että luovumme kaikesta, mikä on Raamatun vastaista – luovumme asenteista, tavoista ja tottumuksista, jotka loukkaavat juutalaisia ja estävät heitä uskomasta meidän Messiaaseemme, joka on myös heidän isilleen luvattu Messias. Näin me pakanauskovatkin voimme edesauttaa juutalaisia kokemaan todellista purim-iloa – vapautusta Messiaassa. Pian saamme ihmetellen astua viimeisiin jännittäviin hetkiin, jolloin Jumalan suunnitelmat täyttyvät.

Meidän aikanamme yhä useammat juutalaiset näkevät pyhistä kirjoituksista, että Jeshua on heidän isilleen annettujen lupausten täyttymys. Jeshua eli Jeesus on itse myös Esterin toiminnan esikuvallisuuden varsinainen täyttymys. Hän on se ”pelastaja, joka nousee juutalaisten keskuudesta” (Joh. 4:22, v. 1992 käännös) hänen omien sanojensa mukaan. Kuten Ester pannen henkensä alttiiksi astui rohkeasti kuninkaan eteen, vaikka häntä ei ollut pyydetty ja pelasti juutalaisen kansan fyysiseltä kuolemalta, samoin Jeesus-Messias pelasti oman kuolemansa kautta sekä juutalaiset että kaikki muut kansat iankaikkiselta kuolemalta, kaikki ne, jotka uskovat häneen.

Em. teksti kuuluu Vanhan Kirkkoraamatun mukaan: ”Pelastus on juutalaisista”. Tämä viittaa siihen tosiasiaan, että Jeesukseen uskovat juutalaiset olivat ratkaisevassa osassa, kun alkuvaiheessa levitettiin pelastussanomaa. Mutta historialla on taipumus toistaa itseään. Lause: ”Pelastus on juutalaisista” viittaa myös siihen, että näin tulee olemaan asianlaita myös evankeliumityön loppuvaiheessa. Juutalaiset tulevat olemaan pelastukseksi erityisesti niille kristityille, jotka ovat poikenneet kauas Jumalan Sanan totuudesta. Heidän silmänsä avautuvat, kun juutalaiset julistavat vakuuttavasti Jumalan lain muuttumattomuutta. Evankeliumin julistus, jossa laki ja armo toimivat yhdessä, kuitenkin toisiinsa sekoittamattomina, luo perustan todelliselle kääntymykselle, uudestisyntymiselle ja Jumalan Hengen voiman kokemiselle. Ajatus juutalaisista, jotka ottavat vastaan Messiaansa ja levittävät siunauksen koko maailmaan, sai Paavalin huudahtamaan: ”Mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon!” (Room. 11:15, v. 1992 käännös). Tämä tarkoittaa sitä, että evankeliumityö viedään päätökseen vielä suuremmassa Hengen voimassa kuin missä se aloitettiin apostolisena aikana!

Samalla kun kaikille tarjotaan näin mahdollisuus astua Jumalan puolelle, sielunvihollinen panee myös kaikki voimansa liikkeelle eksyttääkseen, tappaakseen ja tuhotakseen Jumalan omat. Asetelma tulee olemaan sama kuin Esterin kirjassa tai Israelin kansan, kun he olivat saarroksissa Punaisen meren rannalla. Vihollinen on pyyhkäisemäisillään Jumalan omat perikatoon. Mutta Israelin Pyhä ei unohda kansaansa:

”He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa” (Ilm. 17:14).

Jumalan ja hänen kansansa vihollisille käy, kuten kävi egyptiläisille ja Haamanille. Purim-juhlan esikuvallisuuden lopullinen täyttymys koittaa, kun Ilmestyskirjan 15. luvun alkujakeiden (2-4) näky toteutuu:

"Ja minä näin ikään kuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet. Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen:

”Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas. Kuka ei pelkäsi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä; sillä kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua, koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet”.

Suokoon Jumala, että me kaikki olisimme näiden voittajien joukossa!

Paluu edelliselle sivulle

Lähdeviitteet
1. Kasdan, Barney, God's Appointed Times, 121.
2. Tämä esitys noudattaa Kasdanin kirjan mukaista kerrontaa (sivulla 121-123) Esterin kirjan tapahtumista.
3. Tarkempi selostus asiasta löytyy Kasdanin kirjan sivuilta 124-126. Tässä on tiivistelmä.
4. Kasdan, Barney, God's Appointed Times, 125-126.
5. Sama, 126.
6. Sama.
7. Sama.