PASUUNANSOITONJUHLA
Tällä kertaa aiheenamme on pasuunansoiton juhla, joka avaa syksyn juhlakauden. Juhlan historiallisen taustan selvittämiseksi luemme jälleen Kolmannesta Mooseksen kirjasta:
"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ”Puhu Israelilaisille ja sano: Seitsemännessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, pitäkää sapatinlepo, muistojuhla pasunaa soittaen, pyhä kokous. Älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako, vaan tuokaa uhri Herralle” (3. Moos. 23:23-25).
Juhlan historiallinen tausta
Pasuunansoitonjuhlaa pidetään juutalaisten ”uudenvuodenpäivänä”.1 Mutta miten kalenterivuoden seitsemännen kuun ensimmäinen päivä voi aloittaa vuoden? Raamatullinen vuosihan alkaa keväällä nisan –kuun alusta (2. Moos. 12:2).
Tälle keväiselle vuoden alulle on syynä se, että silloin alkaa uusi satokausi.2 Mutta rabbit panivat kuitenkin niin suurta painoa tälle syksyn juhla-aikojen ensimmäiselle juhlasapatille, että lopulta sitä ruvettiin pitämään päivänä, joka aloitti ”hengellisen” uuden vuoden. Tästä johtuen myös juhlapäivän nimi muutettiin. Vaikka päivä tunnetaan heprealaisessa Raamatussa nimellä Yom Teruah, ”pasuunansoiton päivä”, sitä alettiin kutsua nimellä Rosh HaShanah, ”vuoden pää”.3
Koska kaikki syksyn juhla-ajat kutsuvat ihmisiä uudistamaan uskonsa Jumalaan, katumus on leimaa antava piirre tälle ensimmäiselle juhlalle. Se on päivä, jolloin Israelin kansa arvioi uudelleen hengellisen tilansa ja tekee tarpeellisia muutoksia varmistuakseen, että tuleva vuosi olisi Jumalalle mieleen.4
Itse asiassa tämä uudenvuodenpäivä on niin tärkeä, että koko edeltävä elul -kuukausi on tästä johtuen erityisen pyhää aikaa. Rabbit korostivat, että neljänkymmenen päivän ajanjakso elul –kuun ensimmäisestä päivästä tishri –kuun kymmenenteen päivään, suureen sovituspäivään, oli määrä olla erityistä valmistautumisen aikaa. Tämä perustui uskomukseen, että Mooses nousi Siinain vuorelle ottaakseen vastaan toiset laintaulut elul –kuun ensimmäisenä päivänä ja että hän laskeutui alas vuorelta suurena sovituspäivänä.5
Juhlan perinteinen juutalainen viettotapa6
Jo uudenvuodenjuhlan edellä puhalletaan juutalaisissa synagoogissa päivittäin shofariin eli oinaan sarveen, jotta uskolliset heräisivät katumaan syntejään. Monet ortodoksijuutalaismiehet ottavat erityisen upotuskasteen vertauskuvana elämäntapojensa puhdistamisesta.
Koska uudenvuoden juhlan, Rosh HaShanah’n, teemana on katumus, sen vietto on perusluonteeltaan vakavaa. Se on kuitenkin aina jossakin määrin toivolla sävytetty, koska Jumala antaa synnit anteeksi. Perinteisessä juutalaisessa kodissa uudenvuodenjuhlan vietto alkaa ilta-aterialla, jolla tarjoillaan monia tavanmukaisia ruokia. Sen jälkeen on synagogassa iltajumalanpalvelus. Huomattava osa seuraavasta päivästä vietetään myös jumalanpalveluksessa. Liturgia, musiikki ja rukoukset korostavat toistuvasti katumusta ja kääntymistä Jumalan puoleen. Koska päivä on lepopäivä eli sapatti, useimmat juutalaiset ovat pois työstä tai koulusta viettääkseen päivän oikealla tavalla.
Kyseisen juhlapäivän iltapäivää vietetään perinteisissä juutalaisryhmissä veden äärellä, meren, järven tai joen läheisyydessä. Siellä pidetään ikivanha toimitus nimeltä Tashlich. Sana juontuu Raamatun jakeesta: Miika 7:19, missä profeetta lupaa: "Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen". Havainnollistaakseen tätä suurenmoista totuutta ihmiset heittävät leivänmuruja tai pieniä kiviä veteen ja iloitsevat Jumalan lupauksesta antaa anteeksi.
Nämä teemat mielessä juutalaisessa yhteisössä on tapana lähettää juhla-ajan kortteja ja näin tervehtiä perheen jäseniä ja ystäviä ja toivottaa heille siunattua uutta vuotta.
Mutta kaikkein huomattavin tapa on Raamatun mainitsema pasuunan eli shofarin soittaminen. Shofarilla puhalletaan neljä eri soittoa: tekia (toitotus), shevarim (särkyneet sävelet), teruah (herätys) ja tekia gedolah (suuri toitotus). Nämä soitannot sisältävät hengellisiä opetuksia. Antiikin maailmassa shofaria käytettiin, kun tervehdittiin kuningasta. Niin myös koko Israelin kansa tulee uudenvuodenpäivänä kuningasten Kuninkaan eteen henkilökohtaiselle tuomiolle. Raamatun kertomuksen mukaan shofariin puhallettiin myös silloin, kun kuningas astui virkaansa (1. Kun. 1:39) tai sotajoukot piti kutsua koolle taisteluun (Tuom. 6:34). Shofarin soitolla pyritään siis herättämään ihmiset jotain tärkeää asiaa tai tapahtumaa varten.
Juhlan profeetallinen täyttymys
Pasuunansoiton juhlalla, samoin kuin kaikilla raamatullisilla juhlilla, on sekä historiallinen että tulevaisuuteen suuntautuva merkitys.7 Jo ajanlaskumme varhaisina vuosisatoina esiintyi juutalaisia rabbeja, jotka näkivät yhteyden pasuunansoitonjuhlan ja Messiaan välillä. Kyseinen juhlapäivä nähtiin uudistuksen ja yhteen kokoamisen päivänä, ja Messias tulisi saamaan tämän työn lopullisesti aikaan.8 Seuraava esimerkki on 700-luvulta:
”Messias Daavidin poika, Elia ja Serubbaabel, rauha olkoon hänen yllään, tulevat laskeutumaan Öljymäelle. Ja Messias käskee Eliaa puhaltamaan shofariin (pasuunaan). Kuuden luomispäivän valo palaa ja tulee näkyviin, kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja Jumala lähettää täydellisen parantumisen kaikille Israelin sairaille.
”Toinen pasuunan toitotus, jonka Elia puhaltaa, saa kuolleet heräämään. He nousevat tomusta, ja jokainen tunnistaa toverinsa, samoin tekevät mies ja vaimo, isä ja poika, veli ja veli. Kaikki tulevat Messiaan luo maan neljältä kulmalta, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä. Israelin lapset lentävät kotkan siivillä ja tulevat Messiaan luo…”9
Samalla kun tämän pyhäpäivän historiallinen korostus on katumuksessa, sen profeetallinen teema painottaa tulevaisuudessa tapahtuvaa, täydellistä hengellistä uudistusta, jonka Messias saa aikaan.10
Kaikki pasuunansoitonjuhlan yksityiskohdat tulevat entistä kiinnostavammiksi, kun tarkastelemme niitä Uuden testamentin opetusten ja Jeesuksen elämän valossa. Huomattavan vahva raamatullinen todistusaineisto tukee sitä käsitystä, että Jeesus syntyi myöhään syksyllä eikä talvella.11 Jos tämä pitää paikkansa, voimme sen perusteella arvioida ajankohdan, jolloin Messias aloitti julkisen toimintansa. Luukkaan mukaan (Luuk. 3:23) Jeesus oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen aloittaessaan julkisen toimintansa. Silloin hänet kastettiin, hän meni erämaahan neljäksikymmeneksi päiväksi ja sieltä tultuaan hän aloitti saarnaamisen. Johdonmukaisesti ajatellen näiden asioiden piti tapahtua tuon vuoden syksyllä.
Ajatelkaamme pasuunansoiton juhlaan liittyviä rinnakkaisteemoja: Olisiko hämmästyttävä ajatus, että Jeesus otti erityisen upotuskasteen tuon vuoden syksyllä (Matt. 3:13-17)? Liittyykö hänen neljänkymmenen päivän paastonsa ja kamppailunsa kiusaajan kanssa pasuunansoitonjuhlan yhteyteen (Matt. 4:1-11)? Ja mikä oli sanoma, jota Jeesus alkoi julistaa välittömästi tuon neljänkymmenen päivän jälkeen? "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" (Matt. 4:17).12
Olisiko Jeesus voinut aloittaa julkisen toimintansa parempana ajankohta kuin silloin, kun alkoi hengellinen uusi vuosi? Historialliset tosiasiat viittaavat siihen, että elul –kuukausi palveli valmistautumisaikana suurimman sanoman julistukselle, mitä Israel on koskaan saanut kuulla: Palatkaa Jumalan luo, Messias on tullut!13
Luuk. 4:16-19 saattaa tukea myös tätä ajatusta:
"Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:
”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta” (”riemuvuotta”) (Luuk. 4:16-19).
Jakeessa 19 mainittu Herran otollinen vuosi tarkoittaa riemuvuotta vuoden 1992 käännöksen mukaan. Riemuvuosi oli joka viideskymmenes vuosi. Silloin tuli mm. velkaantuneet päästää veloistaan ja ne, jotka olivat joutuneet myymään maansa, pääsivät jälleen palaamaan takaisin omille perintömailleen. Riemuvuoden vapauttavat toimenpiteet olivat monessa suhteessa esikuvia Jeesuksen julistamasta toimintaohjelmasta. Riemuvuosi tuli kuuluttaa alkavaksi suurena sovituspäivänä14, siis syksyllä.
Näemme siis, miten Messiaan ensimmäinen tulemus täytti merkittävällä tavalla syksyn juhla-aikoihin liittyvää symboliikkaa. Mutta niiden lopullinen profeetallinen täyttymys on kytketty hänen toiseen tulemukseensa.
Uudenvuodenjuhla on luonteeltaan hengellisen valmistautumisen ja uudistumisen aikaa. Siihen on aivan kuin sisään rakennettu juhlan merkityksen lopullinen täyttymys tulevaisuudessa. Puhuessaan Kristukseen uskovien tulevasta kokoamisesta rabbi Saul eli apostoli Paavali paljastaa mielenkiintoisen yhteyden tähän kyseessä olevaan pyhäpäivään:
"Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka ovat jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla" (1. Tess.4:16-18).15
Yksi rinnakkaisteksti edelliselle löytyy 1. Kor. 15:51-52: "Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme".
Jes. 27:12-13 on erityinen lupaus juutalaisuskovien kokoamisesta: "Sinä päivänä Herra karistaa hedelmät maahan, Eufratin virrasta aina Egyptin puroon asti, ja teidät, te israelilaiset, poimitaan talteen yksitellen. Sinä päivänä puhalletaan suureen pasunaan, ja Assurin maahan hävinneet ja Egyptin maahan karkoitetut tulevat ja kumartavat Herraa pyhällä vuorella Jerusalemissa".16
On ilmeistä, että tässäkin on viittaus Messiaan toisessa tulemuksessa tapahtuvaan kokoamiseen. Tekstissä mainittu ”suuri pasuna” esiintyy myös Matt. 24:31, joka mitä ilmeisimmin tulkitsee edellistä ja viittaa kaikkien Jumalan omien kokoamiseen viimeisenä päivänä: "Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin".
Ja niin kuin muinoin Raamatun aikoina puhallettiin shofariin kuninkaan virkaan astumisen merkiksi, niin löydämme vastaavanlaisen tilanteen myös Ilm. 11:15: Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasunaan, niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: ”Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti".
Nämä pasuunansoitonjuhlaan kytkeytyvät suuret raamatulliset aiheet auttavat meitä arvostamaan tätä juhlapäivää, joka on ollut valmistautumisen ja katumuksen aikaa. Miten paljon hengellistä merkitystä onkaan näillä asioilla! Päivän profeetallinen sanoma muistuttaa Jumalan lupauksesta koota oma kansansa yhteen ja palauttaa kaikki ennalleen. Shofarin ääni muistuttaa meitä kaikkien uskovien autuaallisesta toivosta: Herramme tulee takaisin (Tiit. 2:13). Tarkatkaamme pasuunan ääntä ja kaikkea sitä, mitä pasuunansoitonjuhla meille opettaa.17
Käytännön ohjeita Messiaaseen uskoville18
Juutalaisessa perinteisessä tavassa viettää uudenvuodenjuhlaa on asioita, joita voimme Jeesukseen uskovina noudattaa, olimmepa juutalaisia tai pakanauskovia. Juhlaa edeltävän elul –kuun aikana voimme puhaltaa shofariin sapatin jumalanpalveluksissa. Innokkaimmat voivat ostaa oman shofarinsa ja puhaltaa siihen tuon kuukauden jokaisena aamuna. Näin voidaan edistää katumuksen ja rukouksen henkeä ja vaelluksemme puhtautta Herran yhteydessä.
Tishri –kuun ensimmäisen päivän iltana voidaan juutalaisten tavoin nauttia perinteinen juhla-ateria. Valkoista väriä voidaan suosia kattauksessa ja jopa pukeutumisessa, sillä se muistuttaa Jumalan lupauksesta muuttaa meidän veriruskeat syntimme lumivalkoisiksi (Jes. 1:18). Aterialle käytäessä kynttilöiden sytyttämisen yhteydessä voidaan lausua muuten sama perinteinen rukous kuin sapattiaterialla, nyt vain sapattikynttilöiden sijaan puhutaan juhlapäivän kynttilöistä:
Ole kiitetty sinä, Herra meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden Kuningas, joka olet pyhittänyt meidät käskyilläsi ja käskenyt meidän sytyttää juhlapäivän kynttilät.
Tämän jälkeen siunataan viini tai rypälemehu ja erityinen pyöreä rusinaleipä. Nämä molemmat muistuttavat siitä, että meillä on alkamassa kokemusrikas ja onnellinen uusi vuosi Jumalan yhteydessä. Perinteisistä ruokalajeista, joilla on oma symbolinen sanomansa, mainittakoon mm. kala, joka on valmistettu ja asetettu tarjolle päineen. Tämä kuvaa Jumalan lupausta siitä, että tulee aika, jolloin Israel ei ole enää häntä, vaan pää (5. Moos. 28:13).
Aterian jälkeen on aika viettää pyhä juhlakokous. Samoin seuraavana aamupäivänä voidaan jatkaa jumalanpalveluksella ja myöhemmin iltapäivällä, mikäli mahdollista, osallistua Tashlich –seremoniaan. Leivänmuruset tai pienet kivet, jotka edustavat meidän syntejämme, heitetään veteen. Sitten shofariin puhaltaen ja ylistyslauluja laulaen juhlitaan totuutta: ”Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen” (Miika 7:19). Miten rohkaiseva ja uskoa vahvistava tämä toimitus voikaan olla! Pasuunansoitonjuhla voi todella olla hengellisen herätyksen ja Herran tulolle valmistumisen ihanaa aikaa!
Lähdeviitteet
1. Kasdan, Barney, God's Appointed Times, 63.
2. Sama, 64.
3. Sama.
4. Sama.
5. Sama.
6. Alla oleva on koottu Kasdanin kirjan sivuilta 64-65.
7. Kasdan, Barney, God's Appointed Times, 65.
8. Sama.
9. Sama, 65-66.
10. Sama, 66.
11. Sama.
12. Sama.
13. Sama.
14. 3. Moos. 25:8-11. Saarisalo, Aapeli, Raamatun sanakirja, 1275-1276.
15. Kasdan, Barney, God's Appointed Times, 67.
16. Sama.
17. Sama, 68.
18. Tämä on kooste suosituksista, jotka löytyvät Kasdanin kirjan sivuilta 68-70.
