LEHTIMAJANJUHLA

---

Olemme tulleet Raamatun juhlakalenteria koskevan tutkistelusarjamme kahdeksanteen osaan ja tällä kertaa minulla on ilo toivottaa sinut tervetulleeksi lehtimajanjuhlille! Ei aivan konkreettisesti, mutta teoriassa oppimaan, mitä lehtimajanjuhla avaa eteemme Jumalan ihmeellisestä pelastussuunnitelmasta. Israelin kansalle annettiin muinoin seuraavia ohjeita:

”Mutta seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä, kun te olette korjanneet maan sadon, viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää; ensimmäinen päivä on levon päivä, ja kahdeksas päivä on myös levon päivä. Ensimmäisenä päivänä ottakaa ihania hedelmiä puista, palmunoksia ja tuuheiden puiden lehviä sekä pajuja purojen varsilta, ja pitäkää iloa seitsemän päivää Herran, Jumalanne edessä. Ja viettäkää sitä juhlana Herran kunniaksi seitsemän päivää vuodessa.

Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen; viettäkää se seitsemännessä kuussa. Seitsemän päivää asukaa lehtimajoissa; kaikki Israelissa syntyneet asukoot lehtimajoissa, että teidän jälkeläisenne tietäisivät, kuinka minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne" (3. Moos. 23:39-43).

Juhlan historiallinen tausta

Lehtimajanjuhla on viimeinen syksyn kolmesta suuresta juhlasta: pasuunansoiton juhla seitsemännen kuun 1. päivänä, suuri sovituspäivä saman kuukauden 10. päivänä ja lehtimajanjuhla kuukauden 15. päivänä.

Israelin kansa ei ole koskaan unohtanut lehtimajanjuhlaa. Sen viettoon viitataan Salomon (2. Aik. 8:13) ja myös Hiskian aikana (2. Aik. 31:3). Pakkosiirtolaisuuden aikana lehtimajanjuhlan vietto keskeytettiin, mutta palattuaan takaisin kotimaahansa israelilaiset alkoivat jälleen viettää sitä (Esra 3:4; Neh. 8:13-18).

Toorassa määrättiin myös tarkkaan, mitä uhreja lehtimajanjuhlan kunakin päivänä piti uhrata (4. Moos. 29:12-38). Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että varsinaisen juhlan seitsemänä päivänä uhrattujen härkien lukumäärä oli 70. Tämän luvun on ymmärretty viittaavan kaikkiin maailman kansoihin.¹ Niinpä lehtimajanjuhlan vietossa ovat Israelin kansan ohella olleet muutkin kansat aina jollain tavalla kuvassa mukana.

Kyseisellä juhlalla on kaksi merkitystä: ensinnäkin se on sadonkorjuujuhla, kun kaikki maan sato on kypsynyt. Silloin kiitetään Jumalaa maan tuotteista. Toiseksi se on muistojuhla Israelin kansan erämaavaelluksesta, jolloin se asui lehtimajoissa ja jolloin Jumala piti siitä erityistä huolta neljäkymmentä vuotta. Näiden teemojen ympärillä on aihetta kiitokseen.²

Juhlan perinteinen juutalainen viettotapa³

Israelin kansa panostaa paljon lehtimajanjuhlaan. Nykyisinkin juutalainen perhe rakentaa itselleen tilapäisen lehtimaja-asumuksen joko takapihalleen tai kerrostaloasuntonsa parvekkeelle. Siellä on määrä syödä ainakin joitain aterioita, jotta symbolinen asuminen majassa toteutuisi. Jos ilma on kyllin lauha, ihmiset voivat nukkua öitä lehtimajassa. Synagoogaseurakunnat rakentavat niin suuria lehtimajoja, että seurakuntalaiset voivat juhlia yhdessä ja osallistua yhteisiin juhla-aterioihin.

Juhlan vietto alkaa perinteisellä juhla-aterialla, jonka edellä sytytetään kaksi kynttilää, siunataan ja nautitaan viini ja leipä.

Lehtimajojen rakentamisen lisäksi toinen huomattava rituaali on heiluttaa lulavia eli erityisistä oksista koostuvaa kimppua. Kimppu muodostuu yhdestä palmunoksasta, kahdesta pajunoksasta ja kolmesta myrtin oksasta. Sitä heilutetaan oikeassa kädessä ja samalla vasemmassa kädessä on sitrushedelmä, jota kutsutaan nimellä etrog. Kun lulavia ja etrogia heilutetaan jokaiseen ilmansuuntaan, seremonialla tunnustetaan Jumalan herruus maailmassa. Se osoittaa myös iloa ja kiitollisuutta Jumalalle, joka hyvyydessään on antanut maan tuottaa satonsa.

Juhlan ensimmäinen ja kahdeksas päivä ovat erityisiä juhlakokouspäiviä. Koska lehtimajanjuhla on erityinen ilojuhla, järjestetään erilaisia kulkueita, joissa marssitaan, heilutetaan lulavia ja lauletaan Psalmista 118: "Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys! (jae 25). Juutalainen yhteisö haluaa muistaa juhlan keskeisimmän teeman: Jumala asuu yhdessä kansansa kanssa".

Lehtimajanjuhla Uudessa testamentissa

"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. ... Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta" (Joh. 1:1-3,14).

Minulla oli joskus tapana kutsua tätä Raamatun kohtaa ”jouluevankeliumiksi Johanneksen mukaan”. Mutta myöhemmin opin, että sen lukeminen on tietyssä mielessä ajankohtaisempi syksyllä lehtimajanjuhlan aikaan kuin vasta talvella joulukuun 25. päivänä. Jatkossa selviää, mitä tällä tarkoitan.

Tarkastelemme ensiksi juuri luettua tekstiä. Siinä käytetty sana ”asui” tulee kreikkalaisesta sanasta skeenee, joka tarkoittaa ”lehtimajaa”.⁴ Messias tuli siis asumaan ”lehtimajassa” meidän keskellämme. Sama ilmaisu löytyy myös Ilm. 21:3:

"Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa”.

Onko lehtimajanjuhlan ajoituksella raamatun juhlakalenterissa mitään tekemistä sen ajankohdan kanssa, jolloin ”Sana tuli lihaksi” asuakseen meidän keskellämme? Yleisesti tiedetään, ettei joulukuun 25. päivän vietto Jeesuksen syntymäpäivänä perustu Raamattuun. Tuo ajankohta valittiin Jeesuksen syntymäpäiväksi, koska kristillinen seurakunta halusi mukautua vallitseviin pakanallisiin käytäntöihin monien uusien pakanakäännynnäisten tähden.⁵ Pakanuudessa joulukuun 25. päivä oli auringon palvontaan liittyvä juhla, tavallaan kuin ”auringon syntymäpäivä”, kun pimeän jakson jälkeen auringon valo alkoi taas lisääntyä pohjoisella pallonpuoliskolla. Tällä ajankohdalla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen syntymän kanssa.

Mutta harvoin on otettu huomioon sitä, että lehtimajanjuhlaan sisältyy lukuisia viitteitä, joiden perusteella voi olla mahdollista määrittää Jeesuksen syntymäaika.

Mihin aikaan vuodesta Jeesus syntyi?⁶

1. Kun Johannes puhuu Messiaan syntymästä, hän käyttää useita lehtimajanjuhlaan liittyviä kielikuvia. Vaikka tämä seikka ei sinänsä asiaa todista, se antaa kuitenkin viitteen siitä, että Jeesus saattoi hyvinkin syntyä lehtimajanjuhlan aikaan.
   
   
2. Muutkin pelastushistorian merkittävät tapahtumat toteutuivat täsmälleen sopivina ajankohtina Raamatun juhlakalenterissa. Jeesus kuoli ristillä pääsiäisenä. Hän, Jumalan Uhrikaritsa, täytti esikuvan pääsiäislampaasta, joka piti juuri tuolloin teurastaa. Pyhän Hengen vuodatus tapahtui helluntaina, joka oli keväinen viljasadon korjuujuhla. Tuona helluntaina kypsyi evankeliumin julistuksen ensisato Pyhän Hengen voimasta. Eikö olisi johdonmukaista ajatella, että sellainenkin valtava tapahtuma kuin Messiaan syntymä olisi tapahtunut jonkin merkittävän juhlan aikana? Mikä juhla olisi sopivampi Jeesuksen syntymälle kuin juuri lehtimajanjuhla?
   
   
3. Luukkaan evankeliumissa mainitaan, että Jeesuksen syntyessä paimenet vartioivat laumaansa yöllä ulkona (Luuk. 2:8). Joulukuussa oli jo niin kylmää, että lampaat vietiin lammastarhaan yöksi. Mutta lehtimajanjuhlan aikaan niitä pidettiin vielä ulkona laitumella öisinkin.
   
   
4. Samassa Luukkaan evankeliumissa sanotaan, että Joosef ja Maria olivat lähteneet Nasaretista Betlehemiin keisarin verollepanomääräyksen vuoksi (Luuk. 2:1-6). Tällaiset käskyt pyrittiin yleensä ajoittamaan niin, että niiden toteuttaminen sujuisi helpoimmin. Lehtimajanjuhlan aika sadon korjuun jälkeen saattoi olla yksi sopiva ajankohta lähteä liikkeelle. Suuren juhlan aikaan tehtiin muutenkin pyhiinvaellusmatkoja Jerusalemiin, ja silloin oli hyvä ajankohta toteuttaa myös veronkeruu.
   
   
5. Luukas mainitsee myös, että Joosefin ja Marian piti majoittua eläinten suojaan (Luuk. 2:7). Kolmen suuren juhlan, pääsiäisen, helluntain ja lehtimajanjuhlan aikaan kaikki majapaikat Jerusalemissa ja ympäristössä olivat yleensä täynnä. Jos Jeesus syntyi lehtimajan juhlan aikaan, eikö ole helppo ymmärtää, miksi ”heille ei ollut sijaa majatalossa”? (Luuk. 2:7).
   
   
6. Myös kronologisesta näkökulmasta katsottuna Jeesuksen syntymän ajankohdaksi sopii parhaiten syksy. Kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa, hän oli noin 30 -vuotias (Luuk. 3:23). Hänen julkinen toimintansa kesti kolme ja puoli vuotta. Se päättyi pääsiäisenä tapahtuneeseen kuolemaan ja ylösnousemukseen, siis keväällä. Tästä taaksepäin laskien päädymme paljon lähemmäksi syksyn lehtimajanjuhlaa kuin esim. joulun aikaa.
   
   
7. Lehtimajanjuhlan ensimmäisenä päivänä pidetään erityinen juhlakokous eikä sinä päivänä saa tehdä mitään tavanomaista työtä. Samoin on laita juhlan päättyessä kahdeksantena päivänä. Juhlan kestossa ja Messiaan syntymään liittyvässä ajoituksessa on yhtymäkohta. Jos annamme itsellemme luvan ajatella, että Jeesus syntyi lehtimajanjuhlan ensimmäisenä päivänä, tapahtuiko jotain merkittävää kahdeksantena päivänä?

"Kun sitten kahdeksan päivää oli kulunut ja lapsi oli ympärileikattava, annettiin hänelle nimi Jeesus, jonka enkeli oli hänelle antanut, ennenkuin hän sikisi äitinsä kohdussa" (Luuk. 2:21). Tuona päivänä hän sai nimen Jeesus, joka merkitsee ”pelastusta”. Paavali täsmentää vielä:

"Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan" (Gal. 4:4,5).

Tässä Paavali viittaa Israeliin. Mutta Jeesus syntyi pelastajaksi myös muille kansoille niin kuin lehtimajanjuhlan luonteeseen hyvin sopii:

"Sillä minä sanon, että Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset, mutta että pakanat laupeuden tähden ovat ylistäneet Jumalaa, niinkuin kirjoitettu on:

"Sentähden minä ylistän sinua pakanain seassa ja veisaan kiitosta sinun nimellesi". Ja vielä on sanottu: "Riemuitkaa, te pakanat, hänen kansansa kanssa". Ja taas: "Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ja ylistäkööt häntä kaikki kansat". Ja myös Esaias sanoo: "On tuleva Iisain juurivesa, hän, joka nousee hallitsemaan pakanoita; häneen pakanat panevat toivonsa" (Room. 15:8-12).

Kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen monet ovat sitä mieltä, että todennäköisesti lehtimajanjuhlan aikaan ”Sana tuli lihaksi” asuakseen keskellämme. Mutta sen lisäksi, että tällä juhlalla voi olla näin suora yhteys Messiaan lihaksi tulemiseen, se sisältää monia muitakin häneen liittyviä opetuksia.

Lehtimajanjuhlan Messias-keskeinen sanoma

Juutalaisten rabbien antamia tärkeitä opetuksia sisältävä teos Talmud kertoo, että toisen temppelin aikana juutalaisten parissa muodostui käytäntö, jonka mukaan lehtimajanjuhlan aikaan pappi nouti vettä ruukulla Siloan lammikosta. Silloin ihmisjoukoilla oli tapana muodostaa juhlakulkue, joka nousi hänen perässään temppelivuorelle tanssien ja laulaen halleluja -psalmeja (113-118). Kuutena lehtimajanjuhlan päivänä juhlakulkue ympäröi temppelin alttarin kerran päivässä, mutta seitsemäntenä, juhlan "viimeisenä suurena päivänä", sama tapahtui seitsemän kertaa. Seremonia huipentui siihen, kun pappi kaatoi vesiruukun sisällön alttarin juureen. Kansan riemu oli niin valtava, että Talmudin mukaan se, joka ei ole ollut Jerusalemissa tuon seremonian aikana, ei edes tiedä, mitä todellinen ilo on.⁷

On ilmeistä, että näin suuren riemun syntyminen vedenkaatoseremonian yhteydessä luotaa syvemmälle⁸ kuin vain tulevan talven sateiden toivoon, niin tärkeitä kuin varhaissateet maanviljelyksen kannalta olivatkin. Rabbit yhdistävät asian seuraavaan Jesajan kirjan kohtaan:

”Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi." Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä" (Jes. 12:2,3).

Teksti puhuu pelastuksesta. Heprealainen sana pelastus viittaa Messiaan heprealaiseen nimeen Jeshua. Messias on pelastuksen lähde Israelille ja koko maailmalle! Merkittävin lehtimajanjuhlateksti Uudessa testamentissa kertoo tästä. Kysymyksessä on Johanneksen evankeliumin 7. luku, josta käy ilmi, että Jeesus osallistui lehtimajanjuhlaan ja hyödynsi tilaisuutta opettaakseen temppeliin kokoontunutta kansaa. Hänen opetuksensa huipentui rinnastukseen hänen itsensä ja veden seremonian välillä. Tämähän oli yksi juhlan tärkeimmistä seremonioista.

"Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu" (Joh. 7:37-39).

Tässä Jeesus kutsui sekä omia aikalaisiaan että meitä kaikkia tulemaan hänen luokseen ja ammentamaan ilolla vettä pelastuksen lähteestä. Hän on tämä lähde. Hän kastaa Pyhällä Hengellä.

Juhlan lopullinen profeetallinen täyttymys

Lehtimajanjuhla oli vuoden viimeinen sadonkorjuujuhla, ja sellaisena se on esikuva lopullisesta hengellisestä sadonkorjuusta, joka tapahtuu Messiaan tullessa toisen kerran:

"Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen, päässänsä kultainen kruunu ja kädessänsä terävä sirppi. Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle: "Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt". Ja pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle, ja maa tuli leikatuksi (Ilm.14:14-16).

Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta" (Ilm. 7:9,10).

Lopullisen täyttymyksensä tämän juhlan esikuvallisuus saa, kun Jumalan maja on ihmisten keskellä:

"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa" (Ilm. 21:1-3).

Kun Jumalan Poika tuli ihmiseksi todennäköisesti juuri lehtimajanjuhlan aikaan ja asui meidän keskellämme, jotta me oppisimme tuntemaan Jumalan, jo silloin ennakoitiin tätä lopullista Jumalan ja ihmiskunnan yhdessä oloa. Jeesus-Messiaan kautta Israelin Jumalasta on tullut kaikkien kansojen Jumala, joka haluaa meidät kaikki luokseen viettämään ikuista lehtimajanjuhlaa.

Suosituksia Messiaaseen uskoville

Lehtimajanjuhlan ilo on todellista vasta sitten, kun on juotu sitä vettä, jota Jeesus antaa! Tämä ilo on koettavissa Pyhässä Hengessä ajasta ja paikasta riippumatta. Mutta kun vietämme juhlaa sille määrättynä aikana,⁹ voimme tuoreella tavalla palauttaa mieleen sen, mistä tuon juhlan oli menneinä aikoina määrä todistaa ja oppia aina lisää siitä, mikä sen sanoma on edelleen meille nykyajan ihmisille.

Paluu edelliselle sivulle

Lähdeviitteet
1. Bacchiocchi, Samuele, God’s Festivals, Part 2, 224.
2. Kasdan, Barney, God's Appointed Times, 92.
3. Tarkempi selostus asiasta löytyy Kasdanin kirjan sivuilta 93-95 ja Bacchiocchin kirjan sivuilta 226-235.
4. Kasdan, Barney, God's Appointed Times, 95.
5. Sama, 95-96.
6. Tässä esitetyt seitsemän näkökulmaa pohjautuvat Kadanin kirjan aineistoon sivuilla 95-103.
7. Kasdan, Barney, God's Appointed Times, 98.
8. Sama.
9. Esim. Suomen oloissa on hyvin luontevaa viettää lehtimajanjuhlaa sadonkorjuujuhlana, jonka juhlan vieton kristillisissä piireissä katsotaankin saaneen alkunsa Raamatun lehtimajanjuhlasta.